lauantai 11. lokakuuta 2008

Ysärinostalgiaa: tv-piirretyt



Nostalgisointi senkun jatkuu! Tässä osassa sukelletaan piirrettyjen lastensarjojen ihmeelliseen maailmaan. Itse tosin katsoin niin monia sarjoja, etten kirjoita tässä kuin niistä, joista on vielä vuosienkin jälkeen jotain sanottavaa.

******************************
Alfred J. Kwak

Alfredille on pakko antaa ykkössija. Tämä piirretty ei todellakaan ollut mitään pehmokamaa, sillä päähenkilö joutuu kosketuksiin hyvin vakavien yhteiskunnallisten ongelmien, kuten rasismin, orjuuden ja tyrannian kanssa. Minusta piirretyn tekijät ansaitsevat kaikki kiitokset siitä, etteivät pitäneet lapsiyleisöä liian herkkänä vastaanottamaan sen sisältöä. Tällaisia tietyllä tapaa uraa uurtavia piirrettyjä saisi olla nykypäivänä lisää samaa mantraa toistavien kilpailu-/keräily-/taistelusarjojen kustannuksella. Tosin hyviä uutisia nostalgianälkäisille! Alfred J. Kwak esitetään uusintana Kakkosella YLE:n sanoin "näillä näkymin kesällä 2009". Pitäisikö sanoa vihdoin, sillä sarjaa on pyydetty uusintaan ties kuinka kauan.

Turtles - mutanttikilpikonnat

No kyllä! Olin yhteen aikaan hirveä fani. Kilpparit oli täynnä huumoria (joka silloin huvitti), toimintaa ja pitsan syöntiä. Rafael(lo) oli oma suosikkini, varmaankin osittain käyttämiensä tikarinnäköisten Sai-aseiden takia (en suinkaan luntannut termiä wikistä xD), jotka olivat mielestäni siistit. En näin jälkeenpäin muista sarjan tapahtumista paljon muuta kuin ikuisen taistelun Silppuria ja äijän pahisjoukkoja vastaan, minkä lomassa kilppariveljekset nahisevat ja vitsailevat minkä ehtivät.

muita samankaltaisia sarjoja: Prätkähiiret (jep, katsoin myös tätä sarjaa xD) Hämähäkkimies (no ihan klassikko tämäkin)

Peukaloisen retket

Niiils Holgerssoooon *hoilaa*. Ehkä yksi tarttuvimmista tunnusmusiikeista tuon ajan lastenohjelmissa. Peukaloisen retket oli yksi lempisarjoistani: yhtä suurta seikkailua Inkeri Walleniuksen upean äänen saattelemana. Smirre-kettu on jäänyt erityisesti mieleen ainaisena juonittelijana ja ilkimyksenä, jota ilman en voi tarinaa kuvitella. Pidin myös sarjan hanhista: kaikilla oli oma persoonallisuutensa. Jostain syystä en erityisemmin pitänyt Nilssistä, varmaankin koska hän oli sarjan alussa niin ilkeä xD

Taotao

Viisas pandaäiti kertoo pojalleen ja tämän ystäville opettavaisia tarinoita. Taotao toimi omalla kohdallani juuri siksi, että jokaisessa kertomuksessa oli uudet hahmot ja tarinat olivat mielenkiintoisia. Piirrostyyli erosi myös hieman totutusta, mikä lisäsi Taotaon viehätystä. Inkeri Wallenius toimi tämänkin sarjan kertojana.

My Little Pony

Tottahan toki ponifani katsoi oheispiirrettyä! Pidin piirretystä huvittavan paljon, tosin ääninäyttely oli kauheaa jo nuorille korvilleni. En koskaan ymmärtänyt miksi sarjassa laulettiin niin paljon kun kukaan ei pysynyt minkäänlaisessa sävelasteikossa! Muistan erityisen hyvin yhden jakson/jaksokokonaisuuden, jossa ponit kohtasivat ilkeitä luuskannäköisiä puolihevosia tms. ja joutuvat pakenemaan - samalla tietysti hoilaten. Toisessa kokonaisuudessa taas keijukaisponit olivat vaarassa; aivoista löytyy kuvaa, jossa ponien hennot siivet olivat tarttuneet yhteen olisiko ollut hunajan takia. Kaikkea sitä muistaa vielä yli kymmenen vuoden jälkeen töllötyksestä xD

muita samankaltaisia sarjoja: Halinallet (kai sarja tuli töllöstä tuohon aikaan? Meillä oli muutamia VHS-kasetteja sarjasta, mutta en muista milloin sitä televisioitiin. Pahis Sydämetön - sanokaa miksi pahikset jäävät usein parhaiten mieleen - oli vastaan kaikkea kivahalihipsis-onnea)

Muumilaakson tarinoita

Muumit oli ja on tietyllä tapaa edelleen yksi suosikeistani. Kotona nauhoitettiin monet muumijaksot ja jossain vaiheessa meillä oli alkuperäisistä jaksoista melkein kaikki, mutta tilanpuutteen takia kasetit joko heitettiin pois tai jaksojen päälle nauhoitettiin. Tämä on yksi sarja, jonka haluan näyttää omille lapsilleni, jos joskus saan niitä. Muumilaakson tarinoita on lämminhenkinen piirretty, joka kertoo omat opetuksensa ilman suurempaa alleviivaamista. Hahmot eivät suinkaan ole täydellisiä: kaikki varmaan muistavat Nipsun ahneuden ja Pikku-Myyn uhkarohkeuden. Vaikka muumit joutuvat mitä erilaisimpiin seikkailuihin, jakson (tai jaksojen jos oli kyseessä jatkis) lopussa kaikki oli taas hyvin. Tarinan lisäksi muumien vahvuus oli loistava ääninäyttely, josta ei heikkoa lenkkiä löytynyt. Kouluarvosana alkuperäiselle sarjalle (sillä valitettavasti joku hullu keksi tehdä kaameita uusia jaksoja pari vuotta myöhemmin) on ehdoton kiitettävä.

******************************
Tässä ei suinkaan ollut kaikkia piirrettyjä sarjoja, joita tapitin ysärillä, mutta tajusin, että saisin istua koneen ääressä vielä useita tunteja jos yrittäisin kronikoida kaikki. Toisekseen monista sarjoista en muista sitä vähää mitä ylläolevista. Esimerkiksi Tohtori Sykerö oli yksi lempisarjoistani, mutta en voi kuollakseni muistaa siitä mitään erityisen konkreettista. Siispä päätän kalinani suosiolla tähän ja ojennan viestikapulan edelleen muille ysärin kasvateille. Täyttäkää aukot, laajentakaa, muistelkaa!
Lähettänyt klo
Tunnisteet: ,

1 kommentti:

Noora kirjoitti...

Ehdottoman tutulta kuulostaa :) Kasari- ja ysärilasten TV-muistot taitaa suurelta osin olla samoja, silloin ei taitanut olla tarjonta yhtä laajaa kuin nykyään. Mun suosikeiksi ovat erityisesti nousseet Alfred, Peukaloisen retket, TaoTao ja Muumejakin taisin katella, vaikka kyseisen sarjan esittämisvaiheessa taisin olla siitä jo hieman "ylikasvanut". Vili Vilperistä tykkäsin kuitenkin myöhemmin.

Mutta Alfred oli ehdottomasti paras! Ihana kuulla että sitä aletaan esittää taas. Mua on suuresti huvittanut äidin kyseisestä sarjasta muistama juttu siitä kun Alfredin tyttöystävä Iiris menee Michael Duckosonin konserttiin ja on ihan lääpäällään XD Sarjasta taisi siis löytyä huumoria myös aikuisempaan makuun. Kestosuosikki :)

12. lokakuuta 2008 klo 1.02

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)